Launtai-iltaa vietettiin meillä HIEMAN sekopäisissä tunnelmissa Hellun
ja Katrin kanssa. Ja tietenkään perinnettä ei voinut rikkoa, joten myös
Vilma oli mukana. Koska Katri juuttui värjäämään hiuksiaan, saatiin me
Hellun kanssa päästää hulluutemme täysin valloilleen ja suunnitella
illan ruuat ja Katrin superyllätys ajokortin johdosta. No ruokapuoli ja
kaupassa käynti sujui suht hyvin. päätimme pitkällisen pohdinnan
jälkeen tehdä uuniperunoita tonnikalatäytteellä, tonnikalasalaattia,
juustosarvia ja mokkapaloja. No eihän meillä olisi ollut yhtään
hauskaa, jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. Uuniperunat
onnistuivat, tosin rumiahan ne olivat. Tonnikalatäytteeseen meni vähän
turhan paljon paprikaa, mutta niin käy joskus jos mitataan
korkillisilla. Juustosarvista tuli kuivia. Parasta oli kuitenkin
mokkapalojen kohtalo. Koska ohjeiden luku oli hallussa ja Katri ei
varoittanut tarpeeksi ajoissa, kuorrutuksesta tuli klimppistä.
Yllätyksenähän sitten tosiaan oli pieni tulevaisuuden kuvaelma
Katrille, joka tuntui yhä leijuvan pilvissä ajokortin takia. Mukana oli
pieni punainen apina-karkki (Katri), omenaporalla muotoiltu omena
(Katrin auto), pari pientä mustaa tassu-karkkia (Katrin koirat),
pullo-karkki, suklaalevy (tie/hautausmaa), sieniä (ihan vaan
maisemana), saksilla muotoiltu mansikka-karkki (risti), tähti-karkkeja
(epäonnen tähdet), vampyyri (sehän se), suklaakarkki (aivokasvain) ja
pääkalloja (pelottavan enteellisiä, kuten Katri sai huomata).
Perusideanahan oli kuvata Katri kruisailemassa upouudella ja
hienolla peruna-autollaan, pian kävi kuitenkin huonosta ja tuli kolari.
Katri ei ollut syntynyt onnellisten tähtien alla ja joutui pääkallojen
hautaamaksi. Epäonni kuitenkin vain jatkui ja pääkallot kaivoivat, jo
folioon muumioituneen Katrin ylös haudasta. Yllättävää kyllä Katrilta
löytyi jättimäinen aivokasvain. Kummalisinta oli kuitenkin koirien
kohtalo, niille ei käynyt kolarissa kuinkaan, mikä johtui
perunanesteistä, johon ne olivat liimautuneet. Ja tarinan opetuksenahan
oli, älä juo ajaessasi yli kolme kertaa itsesi kokoisesta pullosta,
siitä seuraa vain muumioita ja aivokasvaimia.
Kaiken tämän lisäksi katsoimme myös kummalista elokuvaa, usvan keskellä
matkaavista rumista spitaalisista merimiehistä, jotka tulevat ja
muuttavat tyttöystäväsi kummitukseksi. No kuten kaikki varmaan jo
arvasivatkin, mulle ei ihan auennut leffan idea.
Kaikkien uhkaavien spitaalisten ja omituisten mokkapalojen keskeltä
Katri ja hellu kuitenkin selvisivät kotiin asti, koska sunnuntaina
olikin sitten aika lähteä reippaalle hiihtolenkille Katrin ja Vilman
kanssa. Pitkään aikaan ei hiihtämässä olla käytykään. Koirilla tuntui
intoa löytyvän ja varsinkin, kun oli tarpeeksi tilaa ja voitiin mennä
vierekkäisillä laduilla. Nyt täytyisi vaan hommata kunnon varusteet ja
käydä useamminkin. Kyllä me Mintun kanssa ens kerralla voitetaan Katri
ja Vilma!
sunnuntai, 11. helmikuu 2007
Kommentit