Launtai-iltaa vietettiin meillä HIEMAN sekopäisissä tunnelmissa Hellun ja Katrin kanssa. Ja tietenkään perinnettä ei voinut rikkoa, joten myös Vilma oli mukana. Koska Katri juuttui värjäämään hiuksiaan, saatiin me Hellun kanssa päästää hulluutemme täysin valloilleen ja suunnitella illan ruuat ja Katrin superyllätys ajokortin johdosta. No ruokapuoli ja kaupassa käynti sujui suht hyvin. päätimme pitkällisen pohdinnan jälkeen tehdä uuniperunoita tonnikalatäytteellä, tonnikalasalaattia, juustosarvia ja mokkapaloja. No eihän meillä olisi ollut yhtään hauskaa, jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. Uuniperunat onnistuivat, tosin rumiahan ne olivat. Tonnikalatäytteeseen meni vähän turhan paljon paprikaa, mutta niin käy joskus jos mitataan korkillisilla. Juustosarvista tuli kuivia. Parasta oli kuitenkin mokkapalojen kohtalo. Koska ohjeiden luku oli hallussa ja Katri ei varoittanut tarpeeksi ajoissa, kuorrutuksesta tuli klimppistä. 


Yllätyksenähän sitten tosiaan oli pieni tulevaisuuden kuvaelma Katrille, joka tuntui yhä leijuvan pilvissä ajokortin takia. Mukana oli pieni punainen apina-karkki (Katri), omenaporalla muotoiltu omena (Katrin auto), pari pientä mustaa tassu-karkkia (Katrin koirat), pullo-karkki, suklaalevy (tie/hautausmaa), sieniä (ihan vaan maisemana), saksilla muotoiltu mansikka-karkki (risti), tähti-karkkeja (epäonnen tähdet), vampyyri (sehän se), suklaakarkki (aivokasvain) ja pääkalloja (pelottavan enteellisiä, kuten Katri sai huomata).  Perusideanahan oli kuvata Katri  kruisailemassa upouudella ja hienolla peruna-autollaan, pian kävi kuitenkin huonosta ja tuli kolari. Katri ei ollut syntynyt onnellisten tähtien alla ja joutui pääkallojen hautaamaksi. Epäonni kuitenkin vain jatkui ja pääkallot kaivoivat, jo folioon muumioituneen Katrin ylös haudasta. Yllättävää kyllä Katrilta löytyi jättimäinen aivokasvain. Kummalisinta oli kuitenkin koirien kohtalo, niille ei käynyt kolarissa kuinkaan, mikä johtui perunanesteistä, johon ne olivat liimautuneet. Ja tarinan opetuksenahan oli, älä juo ajaessasi yli kolme kertaa itsesi kokoisesta pullosta, siitä seuraa vain muumioita ja aivokasvaimia.
 

Kaiken tämän lisäksi katsoimme myös kummalista elokuvaa, usvan keskellä matkaavista rumista spitaalisista merimiehistä, jotka tulevat ja muuttavat tyttöystäväsi kummitukseksi. No kuten kaikki varmaan jo arvasivatkin, mulle ei ihan auennut leffan idea.

Kaikkien uhkaavien spitaalisten ja omituisten mokkapalojen keskeltä Katri ja hellu kuitenkin selvisivät kotiin asti, koska sunnuntaina olikin sitten aika lähteä reippaalle hiihtolenkille Katrin ja Vilman kanssa. Pitkään aikaan ei hiihtämässä olla käytykään. Koirilla tuntui intoa löytyvän ja varsinkin, kun oli tarpeeksi tilaa ja voitiin mennä vierekkäisillä laduilla. Nyt täytyisi vaan hommata kunnon varusteet ja käydä useamminkin. Kyllä me Mintun kanssa ens kerralla voitetaan Katri ja Vilma!

Mintun lonkat ovat nyt A/A ja kyynärät 0/0, vaikka vasen kyynärä olikin rajatapaus. Nyt on reenamisen puolesta ollut hiljaista suurimmaksi osaksi saan syyttää omaa laiskuuttani ja kouluhommia. Tänään lenkin ohessa tuli kuiytenkin vähän tokoiltuakin ja Minttu yllätti iloisesti. Vauhtia luoksetuloon oli tullut runsaasti, seuraamisessa intoa oli jo paljon enemmän kuin pari viikkoa sitten. Nyt pitäisi reenata noutoa ihan kunnolla, se kun ei vielekään oikein suju tarpeeksi hyvin. Tauko teki kuitenkin hyvää näköjään ja nyt pyrinkin jatkossa ottamaan lyhyitä ja innostavia reenejä.  

Jo pitkään suunniteltu lenkki toteutui vihdoin lauantaina. Matkaan lähdimme Atalasta mukanamme paketillinen makkaraa, pussillinen vaahtokarkkeja, mehua, kaakaota ja Katrin pyynnöstä pepsiä. Ja mitä olisikaan tullut ilman Katrin fikusti varaamaa aakkospussia. Kävelimme kodalle ja paistoimme sitten kunnon erähengessä makkaraa ja paahdoimme vaahtokarkkeja. Loppujen lopuksi kävi niin, että joimme pepsiä ja kaakao ja mehu olivat mukana vain tunnelman takia. Ja saivathan Minttu ja Vilma makkaraakin, Hellu tapansa mukaan kielsi antamasta Donnalle.

Koko joululomalla en ole tainnut herätä yhtä aikaisin, kuin torstaina. Minttu käytiin kuvauttamassa Kankaanpäässä ja paikalla piti olla kymmenen maissa. Herätys oli jo seitsemältä, että ehdin viemään koiran ulos ja olemaan valmis lähtöön kahdeksaan mennessä. Itse kuvaus sujui hyvin Mintun osalta, nukahti samatien eikä mitän muitakaan ongelmia ollut, toisin kuin muutamilla muilla ryhmästämme. Takaisin kotiin päästyämme ilta oli ainakin rauhallinen, kun koira oli vielä hiukan uninen. Ja kyydistä vielä kiitokset Paulalle.

Tuloksista sen verran, että eläinlääkärin mukaan lonkat ovat luultavasti A:at, mutta jos tiukasti katsotaan niin takaisin saattavat tulla B:nä. Kyynäristä toinen saattaa olla 1 ja toinen olikin sitten 0. Itse olin tulokseen ihan tyytyväinen, varsinkin kun nyt voimme jatkaa agilityäkin hyvällä mielellä.
   

Vuosi 2006, no alku vuodesta tekemäni tavoitteet täyttyivät. Tavoitteenahan oli saada tokossa alokkaan 1. tulos ja niitähän tuli jopa kaksi. Agilityssä tavoitteena oli päästä kisaamaan asti ja neljä kertaahan sitä on tässä syksyn aikana tullut kisattua.

Ensi vuoden tavoitteeni ovat sitten jo hiukan kunnianhimoisempia, joten nähtäväksi jää saavutetaanko niitä vai ei.

Vuoden 2007 tavoitteet:

• TK1
• avoimen luokan nouto kuntoon
  
• TK2, jos nyt saadaan se nouto toimimaan
• Agilityssä nousu kakkosiin